Miten teillä nukutaan? Asia, jota usein kysytään pienten lasten äideiltä. Ja ei ihme, sillä  Thl:n mukaan lapsen uneen liittyvät ongelmat ovat pikkulapsiperheissä tavallisia. Lapsella voi olla esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia tai yöheräilyä. Perheet tarvitsevat neuvoja ja tukea selvitäkseen tilanteista.  Jos vanhemmatkaan eivät saa riittävästi nukuttua, lapsen unihäiriö voi vaarantaa koko perheen hyvinvoinnin. Väsymys voi altistaa vanhempien masennukselle ja parisuhdeongelmille, sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ongelmille. Niin. Nukkuminen on tärkeää myös äidille, isälle ja sisaruksille. Tänä syksynä meidän perheen yöt menivät niin katkonaisiksi, että minun oli pakko toteuttaa kunnon unikoulu kuopukselle. Yöheräilystä ei enää kärsinyt vain äiti vaan koko perhe. Jotenka soitin neuvolaan ja kysyin konsultaatiota unikoulusta. Unikoulujahan ja univalmentajia löytyy jos jonkinlaisia netistä, mutta halusin oikean asiantuntijan mielipiteen asiasta. Kehotankin s...

Vauvavuoden aikainen sitoutuneisuus vauvaan tulee monelle tuoreelle äidille yllätyksenä. Varsinkin jos ensimmäisen raskauden aikana on saanut kuulostella omaa oloa ja tehdä oman voinnin mukaan vain sen minkä jaksaa. Vauvan synnyttyä äidin oma vointi ei olekaan enää tärkeintä. Yhtäkkiä ei enää voikaan varata aikaa omalle palautumiselle vaan vauvan tarpeet tulevat aina ensin. Miten huolehtia omasta hyvinvoinnista tällaisena aikana? Oman ajan ottaminen pienen vauvan kanssa voi olla vaikeaa mutta entä jos aikaa ei tarvitsisi erikseen ottaa? Tässä postauksessa jaan omia ajatuksiani siitä, kuinka omasta hyvinvoinnista pystyy huolehtimaan vauvanhoidon ohessa. Ensin pureudun uneen ja ravintoon, sillä hyvinvointi rakentuu näiden kahden perustekijän päälle. Kun vauva syntyi, minulle oli alkuun tärkeintä nukkua mahdollisimman paljon. Lähdin siis liikkeelle mahdollisimman hyvistä unista tai sanotaanko, että mahdollisimman vähäisestä univajeesta. Samalla huolehdin myös hyvästä ravinnosta, sillä se ...

  Olen imettänyt lähes vuoden ja nyt tämä tie on tullut päätökseen. Imettäminen herättää paljon tunteita ja vaikka olenkin ollut onnellinen siitä, että olen pystynyt tarjoamaan molemmille lapsilleni parasta ravintoa, ei se ole aina sujunut ongelmitta. Usein pohdin, että pulloruokinnassa olisin päässyt "helpommalla". Kuitenkin molempien kanssa jatkoin imetystä sitkeästi ja näin jälkikäteen ajatellen onneksi niin tein 💗 Ehkäpä tämän vuoksi imetyksen lopettaminen kuopuksen kohdalla ei ollutkaan niin helppoa. Viimeiset imetyskerrat sijoittuivat rauhallisiin aamuhetkiin joten sen lopettaminen minulle olikin haikeaa. Miksi? Ehkä se oli se läheisyys ja tunne siitä, että se on sitten niin lopullista. Nautin, kun sain pitää vauvan vielä hetken aikaa rauhallisena vieressä. Lopulta tulikin päivä, jolloin tyttö heräsi mieheni kanssa enkä enää imettänytkään. Eilisen kerta olikin ollut tietämättäni viimeinen kerta. Mitä kehossani sitten tapahtui, kun imetys loppui? Pari päivää lopettamise...

 Vauvani täyttää ensi kuussa yksi vuotta, mikä tarkoittaa yhden ajanlaskun loppua, vauvavuosi on ohitettu ja vauvasta tulee taapero. Tämä herättää äideissä monenlaisia tunteita, myös minussa.  Kyllä, koen hieman haikeutta, mutta päällimmäisenä on helpotuksen tunne. Yksi vaativa, mutta antoisa vuosi on takana. Tämän vuoden jälkeen myös muut kuin minä kelpaavat vauvan kokoaikaiseksi hoitajaksi. Ei enää kiirehtimistä kaupasta tai salilta kotiin, jotta ehtisin vauvan ruoka-ajaksi kotiin. Hän saa jo ihan oikeaa ruokaa ja tältä osalta minun kehoni palvelukset ovat loppu. Saan kehoni jälleen omaan käyttööni. Melkein kaksi vuotta se palveli pientä. Kiitollisena tästä. Minun kehoni on mahtava. Vauvavuoden loppu tarkoittaa myös parempia yöunia, eikö? Olisikohan suurin osa katkonaisista yöunista takana? Ei enää (toivottavasti) kehityskausia, jotka valvottavat öisin. Ei yöimetyksiä, ei yöhulinoita, ei vaipan vaihtoa pilkko pimeässä. Olemmekohan viimeinkin tässä pisteessä, että kun painan ...

Vauva ja pitkään jatkuneet huonosti nukutut yöt ovat yhtälö, jota pelkäsin kaikkein eniten raskausaikana. Kokemukseni yhden huonosti nukkuvan vauvan kanssa vain lisäsivät tätä pelkoa. En oikeasti tiedä kamalampaa tunnetta kuin se, että en saa nukkua. Tätä jatkuvasti alavirittynyttä olotilaa ei siis pysty kuvailla ennen kuin sen itse kokee.. Kuitenkin, tiedossa oli, että selviydyin siitä kerran, joten miksen siis nytkin? Tällä asenteella siis ajattelin pärjätä ennen vauvan syntymää ja miten kävi? Oikeassa olin. Selvisin. Taas. Mutta miten? Ensin täytyy mainita, että ensimmäiset neljä kuukautta tyttö nukkui todella hyvin ja sikeästi. Ainut ongelma tässä ajanjaksossa oli vain se, että meidän piti herättää hänet syömään kolmen tunnin välein, koska hänen syntymäpaino oli niin alhainen. Voin sanoa, että tämä tuntui raskaalta. Sain vauvan, joka oli kuin oppikirjasta eli "nukkui ja söi" mutta silti minun piti laittaa yöllä kello soimaan kahden ja puolen tunnin välein! Tietenkin prior...

Pitkästä aikaa postaus liittyen tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni ja vauvavuoteen. Mitkä asiat ovat yllättäneet vauvavuodessa? "Kun luopuu turhasta kontrollista niiden asioiden suhteen, joihin ei voi vaikuttaa, elämä on paljon stressittömämpää." Tämä lause kiteyttää ehkä tämän kuluneen vuoden tunnelman, sillä juuri, kun luulet, että nyt on vauvalla hyvä rytmi ja hän nukkuu kellontarkasti pitkät päiväunet, muutaman viikon päästä tilanne on eri. Tulee uusia kehitysharppauksia, jolloin kaikki muu kuin nukkuminen kiinnostaa (varsinkin, jos vauvasi on spirited tempperamentiltään) ja yhtäkkiä ikeniä alkaa kutittamaan. Tähän vielä uusia ruoka-aineiden maisteluita, niin masukin on välillä täynnä ilmaa ja atooppinen iho lehahtaa täysin punaiseksi. Mites sitten yöt? Se onkin jo ihan oma lukunsa ja teen siitä oman postauksen viikon päästä. Vaikka sitä luulee, että on kokemusta esikoisen hoitamisesta ja unikoulusta, niin toisen vauvan kohdalla ne hyväksi havaitut keinot eivät autakaan....

Kaunista kesäpäivää kaikille! Tämä kesäkuun alku on hellinyt meitä aivan mahtavilla säillä. Pitkän ja pimeän syksyn ja talven jälkeen nautin suunnattomasti näistä aurinkoisista päivistä! Tavallisestikin kärsin pimeydestä joka vuosi ja osittain siksi matkustelemmekin talven aikana. Joihinkin ihmisiin pimeät ajat vaikuttavat enemmän ja minä olen yksi heistä. Kulunutta talven harmautta ei auttanut yhtään yövalvomiset vastasyntyneen kanssa, joten nyt jos koskaan tämä auringon lämpö ja vihreät maisemat tekevät minulle ihmeitä ☀️ Siksipä ajattelinkin kertoa millaista tämä alkukesä on ollut pienen vauvan kanssa. Tyttöni on nyt 8kk ja tuntuu, että tällä hetkellä jokaisen päivän unirytmi on erilainen 😆 Jos tyttö nukkuu 11-12 tuntia yön aikana, nukkuu hän vain kahdet pienet päikkärit. Kun taas jos yö on ollut hulinaa täynnä tai on nukuttu vain 10 tuntia, kolmet päiväunet ovat paikallaan. Tämä kevät on tuntunut rankalta osittain siksi, että tyttö on nukkunut yöt huonosti. Pidin hänelle lempeää u...

Tämä kevät on ollut outo. Olosuhteiden pakosta olen joutunut myöntämään itselleni, että aina ei jaksa, eikä tarvitsekaan. Ennen tätä outoa aikaa kaikki oli hallinnassani ja vauva-arki sujui hyvin. Suunnittelin omia, mukavia juttuja vauvan päiväuniajalle ja nautin tästä suuresti: vaikka olin pienen vauvan äiti, jäi minulle myös aikaa toteuttaa itseäni. Kunnes kaikki muuttuikin ja esikoisen opetus jäi vastuulleni. Samalla olin jo ehtinyt aikatauluttaa muutaman oman projektin, joten jouduin "taistelemaan" oman riittämättömyyden kanssa. Siihen saakka, kunnes tajusin, että en pysty tähän kaikkeen. Tämän seurauksena keskityin vain olennaiseen. Laskin rimaa kotiopetuksessa ja tein vain välttämättömimmät hommat. Annoin itselleni aikaa hengähtää ja siirsin omat projektit rauhallisiin hetkiin kun miehellä oli vetovastuu lapsista. Nyt kun olen hidastanut tahtia, tuntuu, että on helpompi hengittää ja vain olla. En halua viettää vauvavuotta usvassa sukeltaen vaan nauttia myös täs...

Vuorossa blogipostaus My day:sta eli mitä puuhailen normaali arkipäivänä.. Aamu alkaa puoli kuuden-kuuden välillä pienen vauvan herätessä. Esikoinen saattaa olla jo alakerrassa hereillä. Molemmat lapseni ovat oikeita early birdejä 😀 mutta se ei haittaa, sillä tykkään itsekin herätä aikasiin. Tosin olisihan se mukavaa palata vanhoihin omiin rutiineihin ja venytellä aamulla yksin hiljaisessa talossa. Ehkä tämäkin aika joskus koittaa. Herättyämme alkavat vauvan, esikoisen ja minun aamutoimet. Vauva ei jaksa olla kauaa hereillä ennen ensimmäisiä päiväunia, joten aamutoimet ovat aika rivakat.  Ensimmäiselle vaunulenkille lähdemme noin puoli kahdeksan maissa. Esikoinen tulee myös mukaan, sillä näin aloitamme joka päivä kotikoulun. Täytyy myöntää, että nämä  aamun vaunulenkit ovat usein päivän kohokohta. Keväinen kaunis aamu saa minut niin hyvälle tuulelle. Raitis ilma herättää myös koululaisen aivot ja kaipaan itse aamulla liikettä ja ulkoilmaa. Tähän tapaan kun on tott...

On vierähtänyt kuusi kuukautta synnytyksestä. Mitä muutoksia olossani ja kehossani on tapahtunut näiden kuukausien aikana? Siitä ajattelin tässä postauksessa kirjoittaa. Lue aiemmat postaukset: 💗 Kuinka selvisin sektiosta 💗 2 kk synnytyksestä -näin olen palautunut 💗 3 kk synnytyksestä 💗 4 kk synnytyksestä -keho tuntuu omalta Ensin ajattelin, että kirjoittaisin tänne blogiini vain ajatuksiani sektiosta ja siitä, kuinka kehoni on palautunut synnytyksestä muutama kuukausi synnytyksen jälkeen, koska tämäntyyliset postaukset kiinnostivat itseäni raskauden aikana ja koin, että voisin antaa muillekin vinkkejä siitä kuinka tukea omaa palautumista. Toki palautuminenhan on yksilöllistä ja sen kanssa ei tulisi kiirehtiä, mutta jotakin asialle voi tehdä. Kuitenkin yhtenä päivänä pohdin sitä, että kehossa tapahtuu muutoksia koko ajan suuntaan tai toiseen, joten miksi en niistä kirjoittaisi, vaikka synnytyksestä onkin kulunut puoli vuotta.. Jotkut sanovat, että naisen va...

Tällaisia mietteitä minulla on juuri tällä hetkellä ... -Vauvani on jo 5kk. Niin kiitollinen hänestä 💗 -Odotan innolla tulevaa jalkapallo kautta sillä edellinen jäi väliin raskauden vuoksi. Kuntoa olen yrittänyt kohottaa huomioiden rikkinäiset yöunet 😃 -Ihanaa, että kevät on tulossa. Pitkän pimeän syksyn ja talven jälkeen olen niin kovasti kaivannut aurinkoa. Olen ehdottomasti kevät-ihminen ☀️ -Olen palannut ravitsemustieteen opintojen pariin, sillä opiskelu on minulle omaa aikaa vauva-arjen keskellä. Olen aina ollut ahkera opiskelemaan, joten en osaa olla ilmankaan 😃 -Valmentaminen on myös tuonut kaivattua vaihtelua kotona oloon, joten olen hyvin kiitollinen, että näitä töitä on riittänyt. -Päätin jatkaa kotona oloa ainakin tämän vuoden loppuun. En raaskisi viedä tyttöä vielä syksyllä hoitoon, vaikka vanhempainvapaa loppuu kesällä. Näin toimin myös esikoisen kohdalla. - Tuntuu, että elämä vain paranee vuosi vuodelta. Tunnen olevani elämäni ...

Vuorossa postaus synnytyksestä palautumisesta. Tosiaan on vierähtänyt jo neljä kuukautta sektiosta ja voin todeta, että kroppa alkaa tuntumaan jo omalta: vahvalta ja liikuntaa vastaanottavalta. Viimeisen kuukauden aikana olen siis pystynyt koventamaan treenejä ja olen palannut jalkapallo harrastuksen pariin. Sektioarvessa ei ole ilmaantunut kireyttä, joten olen aktivoinut vatsalihaksia. Ensimmäisen vatsalihastreenin jälkeen vatsalihakset olivat luonnollisesti treenistä kipeät mutta palautuivat melko hyvin. Kuitenkaan ihan täydellistä tämä urheileminen ei vielä ole, sillä palautumista hidastavat katkonaiset yöt. Senpä vuoksi olen jättänyt joitakin treenejä väliin, jos edellinen yö on mennyt huonoilla yöunilla. Palautuminen kun on muutenkin hitaampaa kun kroppa vanhenee. Tästäpä päästiinkiin katkonaisiin yöuniin, joilta ei voi välttyä. Vaikka vauvani on alusta saakka ollut hyvä nukkumaan, on meilläkin öitä, kun heräillään parin tunnin välein. Vähäisien yöunien jaksamisessa on aut...

Miten olen palautunut ja palannut treenien pariin kun synnytyksestä on aikaa kolme kuukautta? Kirjoitin aiemmin  2kk synnytyksestä -näin olen palautunut , joten kehoitan lukemaan sen ennen tätä postausta. Aloitin salilla treenit ja maltilliset juoksulenkit 2 kk synnytyksestä. Miksi aloitin maltillisesti 2 kuukauden jälkeen? Siksi koska leikkauksesta oli kulunut vähän aikaan, yöuneni olivat katkonaisia yösyöttöjen vuoksi ja edellisistä kovimmista treeneistä oli vierähtänyt kauan aikaa. Vuosien varrella olen oppinut kuuntelemaan kehoani paremmin, joten havaitsin, että tämä on juuri oikea tie aloittaa. Entäs miltä näyttää treenini 3 kk synnytyksestä? Tällä hetkellä treenaan kaksi kertaa viikossa salilla, juoksen kerran viikossa ja kävelen päivittäin vaunujen kanssa. Tavoitteenani olisi olla kesällä pelikunnossa, joten treenien pitää koveta jossakin vaiheessa. Salitreeneissä treenaan jo samoilla painoilla kuin ennen raskautta mutta juoksu rintamalla en ole samoissa tavo...

Miten olen "palautunut" synnytyksestä kun aikaa on kulunut kaksi kuukautta? Siitä ajattelin tämän viikon postauksessa kirjoittaa. Blogiani pidempään lukeneet tietävät etten kovin usein jaa henkilökohtaisia asioita vaan keskityn enemmän yleiseen hyvinvointiin ja ravintoon liittyviin asioihin. Kuitenkin halusin tuoda esille myös tämän puolen naisen elämästä. Usein tämän otsikon kaltaisissa postauksissa pääasiassa ovat ennen ja jälkeen kuvat melko paljaasta vartalosta mutta itse en koe, että minun olisi asiallista sellaisia jakaa. Miksi näin? Työskentelen edelleen opettajana (äitiysloman jälkeen siis) ja mielestäni sellaisten kuvien jakaminen ei ole sopivaa. Lisäksi en halua kuvien joutuvan vääriin käsiin.. Kolmas syy miksi en pidä ennen ja jälkeen kuvista on se, että se saattaa aiheuttaa turhia paineita muille samassa elämäntilanteessa oleville henkilöille. Jokainen synnytys ja raskaus on omanlaisensa, joten myös kehon palautuminen on yksilöllistä.  Mennään sitte...

Ajattelin pikaisesti tulla kertomaan kuulumisia siitä, miten meidän vauva-arki on lähtenyt pyörimään.. Pieni prinsessa on tuonut perheeseemme valtavasti iloa ja rakkautta. Alkuun minua vähän jännitti miten tuollaista pientä osaa enää hoitaa, mutta kun sain oman vauvan syliini tuntui kaikki niin luontaiselta ❤ Vauvamme painoi syntyessään vain pari kiloa, joten hänen hoitaminen on ollut hieman erilaista kuin esikoisen. Pienen painon vuoksi joudumme syöttämään häntä tiheämmin myös yöllä. Muuten elämä on lähtenyt rullaamaan hyvin. Isoveli on kovasti tykästynyt pikkusiskoon ja tykkää auttaa hänen hoidossa.  Oma toipuminen synnytyksestä on ollut nopeampaa kuin esikoisesta, vaikka ikää minulle on tullut enemmän. Tästä pääset edelliseen postaukseen, jossa kerroin synnytyksestäni. Uskon, että hyvässä toipumisessa ratkaisevana tekijänä on ollut terveelliseen ruokavalioon ja uneen panostaminen. Näin vasta synnyttäneenä ja pienen vauvan äitinä on hyvin tärkeää syödä ravi...

Ajattelin tehdä pienen postauksen siitä, kuinka olen selviytynyt/parantunut kahdesta sektiosta. Idea tähän postaukseen syntyi, kun etsiskelin muita kirjoituksia aiheesta ja huomasin, että vastaavia postauksia ei oikein löytynyt..  Sektiosta puhutaan yleensä hyvin negatiiviseen sävyyn ja halusin omalla tarinallani kertoa erilaisen näkökulman aiheeseen. Toinen synnytykseni oli siis suunniteltu sektio aiemman kohtuarven perusteella. Olin kovasti toivonut mahdollisuutta normaaliin alatiesynnytykseen, mutta siinä olisi ollut suuret riskit kohdun repeämiseen, joten lääkäri määräsi suunnitellun sektion. Aluksi asia harmitti, mutta koska asialle ei voinut mitään, ei auttanut muu kuin hyväksyä tilanne. Harmituksesta toipuessa aloin nähdä suunnitellun sektion hyviä puolia: näin pystyimme järjestämään esikoisen hoidon hyvissä ajoin ja pystyin suunnittelemaan kodin sellaiseen kuntoon, jotta sairaalasta päästyämme voisin keskittyä vain itseni paranemiseen ja vauvan hoitoon....