Pitkästä aikaa postaus liittyen tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni ja vauvavuoteen. Mitkä asiat ovat yllättäneet vauvavuodessa?
"Kun luopuu turhasta kontrollista niiden asioiden suhteen, joihin ei voi vaikuttaa, elämä on paljon stressittömämpää."
Tämä lause kiteyttää ehkä tämän kuluneen vuoden tunnelman, sillä juuri, kun luulet, että nyt on vauvalla hyvä rytmi ja hän nukkuu kellontarkasti pitkät päiväunet, muutaman viikon päästä tilanne on eri. Tulee uusia kehitysharppauksia, jolloin kaikki muu kuin nukkuminen kiinnostaa (varsinkin, jos vauvasi on spirited tempperamentiltään) ja yhtäkkiä ikeniä alkaa kutittamaan. Tähän vielä uusia ruoka-aineiden maisteluita, niin masukin on välillä täynnä ilmaa ja atooppinen iho lehahtaa täysin punaiseksi. Mites sitten yöt? Se onkin jo ihan oma lukunsa ja teen siitä oman postauksen viikon päästä. Vaikka sitä luulee, että on kokemusta esikoisen hoitamisesta ja unikoulusta, niin toisen vauvan kohdalla ne hyväksi havaitut keinot eivät autakaan. Silloin sitä miettii, että miten samoista aineksista tehty vauva voi reagoida täysin erilailla? Loppupäätöksenä hylkään kaikki aiemmat olettamukset, kokeilen, erehdyn ja jatkan uudelleen😊 Näin päästäänkin hengittämään helpommin. No stress. Vauva nukahtaa jossakin vaiheessa.
Mikään työ ei ole kasvattanut minun kärsivällisyyttä niin kuin äitiys ja vauvavuosi. Olen varma, että tämän vuoden jälkeen minulla on lehmän hermot. Oikeasti minulla on hyvät hermot ainakin työelämässä mutta omien lapsien kohdalla on eri asia 😀 Tämä yksi asia lisää listaani asioihin, jotka ovat yllättäneet minut täysin.
Ajattelin etten koskaan anna vauvan katsoa telkkaria ollenkaan tai antaa esikoisen pelata pleikkaria pidempään kuin tunnin päivässä. Pah. Tätä kirjottaessanii vauva nukkuu (lopultakin) ja esikoinen pelaa Minecraftia. Olin ennen lapsia aika mustavalkoinen tyyppi, mutta en ole enää. Parempi näin. Elämä on. Aina ei voi kontrolloida kaikkea, jos haluaa jotain tehdä (esimerkksi töitä kun vauva nukkuu ja esikoinen on kesälomalla koulusta).
Vielä yksi seikka, joka on yllättänyt minut täysin. Pärjään vähemmälläkin unella. Ja pystyn silti ajattelemaan ja tekemään töitä. En olekaan muuttunut zombieksi. Se, että joku on herättänyt minut syvästä unesta miltei joka yö kerran tai useammin, ei ole suistanut minua raiteiltaan. Kaikkeen tottuu ja vielä tulee päivä, jolloin nukun kaikki yöt rauhassa. Jälleen kerran: aika aikaansa kutakin. Vauvavuosi on täynnä vaiheita. Välillä vaikeitakin. Mutta niistä selvitään. Kun aamulla huonosti nukutun yön jälkeen katsot hymyilevää vauvaasi, et voi muuta kuin hymyillä itsekin. Siinä se minun ihme on. Vaikka minuutti sitten rukoilitkin, että pliis nuku vielä nuku vielä.
Loppuun vielä. Mun esikoinen on ihan huippu tyyppi. Hänen apu vauvan hoidossa on ollut korvaamatonta. Ja heidän yhteiset naurut ja vain veljelle suodut hymyt 💗
Sieltä se kutsu kuuluukin. Aika lopettaa omat hommat ja palata äiti hommien pariin.
Lisää äitiyttä ja vauvaelämää voit seurata instagramissani
💗 Jennikatja
Edellinen postaus: Kuinka tukea aivojen optimaalista toimintaa?
Lue myös:
Comments
Post a Comment