Miten teillä nukutaan? Asia, jota usein kysytään pienten lasten äideiltä. Ja ei ihme, sillä Thl:n mukaan lapsen uneen liittyvät ongelmat ovat pikkulapsiperheissä tavallisia. Lapsella voi olla esimerkiksi nukahtamisvaikeuksia tai yöheräilyä. Perheet tarvitsevat neuvoja ja tukea selvitäkseen tilanteista. Jos vanhemmatkaan eivät saa riittävästi nukuttua, lapsen unihäiriö voi vaarantaa koko perheen hyvinvoinnin. Väsymys voi altistaa vanhempien masennukselle ja parisuhdeongelmille, sekä vanhemman ja lapsen välisen vuorovaikutuksen ongelmille.
Niin. Nukkuminen on tärkeää myös äidille, isälle ja sisaruksille. Tänä syksynä meidän perheen yöt menivät niin katkonaisiksi, että minun oli pakko toteuttaa kunnon unikoulu kuopukselle. Yöheräilystä ei enää kärsinyt vain äiti vaan koko perhe. Jotenka soitin neuvolaan ja kysyin konsultaatiota unikoulusta. Unikoulujahan ja univalmentajia löytyy jos jonkinlaisia netistä, mutta halusin oikean asiantuntijan mielipiteen asiasta. Kehotankin suhtautumaan kriittisesti online neuvojiin. Tässä uniasiassa on kuitenkin kyse lapsen perusturvallisuuden tarpeen tyydyttämisestä ja huonosti toteutettuna se voi vaikuttaa perusturvallisuuden tunteeseen. Neuvolan ohjeilla aloin siis toteuttamaan omaa unikoulua. Aloitimme unikoulun niin, että esikoiseni ja mies lähtivät anopin luokse muutamaksi yöksi, jotta pystyin rauhassa toteuttamaan unikoulun. Aiemmin en ole voinut unikoulua pitää, koska en ole halunnut pitää toista lasta valveilla. Ongelmana oli juuri se, että 1-vuotias kuopus "karjui" yöllä niin kauan kunnes menin hänen luokseen. Kyseessä ei ollut mikään pieni itku vaan vaativa "karjunta" ja seisominen omassa sängyssä, mikä rauhoittui vasta läsnäolollani ja siihen, että laitoin kuopuksen takaisin nukkumaan.
Valitsin unikouluksi neuvolan ohjeen mukaan viivästyneen odottamisen -metodin, eli reagoin yöllä pinnasängyssä seisomiseen tai "karjumiseen" aina pidemmän ajan kuluttua. Ensin reagoin siten, että menin laittamaan hänet takaisin makuuasentoon, kun aikaa oli kulunut minuutti. En siis rynnännyt paikalle ensimmäisestä inahduksesta niin kuin ennen tein (tämän tein siksi, jotta muut saisivat nukkua). Seuraavana yönä pidensin aikaa kahteen minuuttiin. Tämä alkoi jo toimia kolmantena yönä. Näin ollen neljäntenä yönä riitti pelkkä äänellä lohduttaminen ja tyttö kömpi itse takaisin nukkumaan kuultuaan minun ääneni. Näin hän alkoi vähitellen itse rauhoittumaan ja nukahtamaan. Kaksi ekaa yötä olivat siis pahimmat, mutta sitten hän alkoi nukkua seuraavat yöt ilman, että jouduin menemään hänen huoneeseen rauhoittelemaan. Reilu viikko meni todella hyvin, kunnes tuli pieni takapakki (ehkä hampaiden takia) ja pojat lähtivät uudestaan mummolaan nukkumaan. Jatkoin samaa metodia ja tällä hetkellä tyttö on nukkunut kaksi viikkoa ilman yöheräilyä. Hän saattaa kitistä yhdeksän aikaan illalla, mutta hän rauhoittuu uudestaan ihan yksin.
Olen todella onnellinen näistä kokonaisista öistä. Univajeessa eläminen on jotain aivan hirveää. Sitä muuttuu ihan erilaiseksi ihmiseksi, pahantuuliseksi ja kiukkuiseksi. Tähän vielä lisättynä se, että muisti ei toimi niin päivät menevät ihan sumussa.
Jos teillä nukutaan huonosti, suosittelen kääntymään neuvolan puoleen. Oikea aika on silloin, kun jaksaa vielä pitää unikoulun. Unikoulun pitämisessä on tärkeää olla rauhallinen ja johdonmukainen. Lapsen perusturvallisuuden tunteen ei missään vaiheessa saisi järkkyä.
❤ Jennikatja
Edellinen postaus:Miten huolehtia omasta hyvinvoinnista vauvavuoden aikana?
Lue myös:
❤ Mitkä asiat ovat yllättäneet vauvavuodessa?
❤Mikä on luotettavaa ravitsemustietoa?
❤Miten selviydyin yöhulinoista?
❤Miksi en haikaile vauvavuotta?
Comments
Post a Comment