Vauvani täyttää ensi kuussa yksi vuotta, mikä tarkoittaa yhden ajanlaskun loppua, vauvavuosi on ohitettu ja vauvasta tulee taapero. Tämä herättää äideissä monenlaisia tunteita, myös minussa. Kyllä, koen hieman haikeutta, mutta päällimmäisenä on helpotuksen tunne. Yksi vaativa, mutta antoisa vuosi on takana. Tämän vuoden jälkeen myös muut kuin minä kelpaavat vauvan kokoaikaiseksi hoitajaksi. Ei enää kiirehtimistä kaupasta tai salilta kotiin, jotta ehtisin vauvan ruoka-ajaksi kotiin. Hän saa jo ihan oikeaa ruokaa ja tältä osalta minun kehoni palvelukset ovat loppu. Saan kehoni jälleen omaan käyttööni. Melkein kaksi vuotta se palveli pientä. Kiitollisena tästä. Minun kehoni on mahtava.
Vauvavuoden loppu tarkoittaa myös parempia yöunia, eikö? Olisikohan suurin osa katkonaisista yöunista takana? Ei enää (toivottavasti) kehityskausia, jotka valvottavat öisin. Ei yöimetyksiä, ei yöhulinoita, ei vaipan vaihtoa pilkko pimeässä. Olemmekohan viimeinkin tässä pisteessä, että kun painan pääni tyynyyn illalla, saan todennäköisesti nukkua hyvät yöunet? Tämä, jos mikä saa minut iloiseksi. Unettomuus on ihan hirveää. Itse asiassa en tiedä mitään kamalampaa kuin se, että heräät joka aamu todella väsyneenä.
Olen aiemminkin maininnut, että vauvavuosi on rankkaa aikaa ja sitä mieltä olen edelleen. Vauvan hoitaminen 24/7 on antoisaa, mutta myös oikeaa työtä. Keholla kestää aikansa palautua raskaudesta ja synnytyksestä, mutta samalla sinun tulisi hoitaa pientä koko ajan. Palautuminen tapahtuu siis vauvan ehdoilla. Puhumattakaan siitä, mitä täysiaikainen imetys vaatii ajallisesti, kehollisesti sekä hormonaalisesti. Hormonien ilotulitus on melkoinen ja samalla keho käy läpi erilaisia muutoksia, niin ei ihme, jos välillä vähän väsyttää ja ajatukset ovat sumeita. Tämä nyt hiukan kärjistäen, mutta minulla vauvan hoito on ollut koko ajan ykkössijalla. Vauva on määrännyt tahdin, jonka mukaan olen urheillut, rentoutunut ja tehnyt töitä.
Näiden edellä mainittujen asioiden vuoksi olen onnellinen siitä, että vauvavuosi on takana. Aika aikaansa kutakin. Seuratessa esikoisen kasvua tiedän, että parhaimmat ajat ovat vasta edessä. Ensimmäiset sanat. Ensimmäiset askeleet. Ensimmäinen keskustelu. Ensimmäinen kouluaamu, jolloin mietit, että mihin tämä aika katosi ❤ Mutta eihän vauva katoa minnekään. Hän vain kasvaa ja kehittyy. Tästä eteenpäin jokainen ikä on paras ikä ❤
Vielä otsikkoon viitaten, niin olen yrittänyt pari viime vuotta elää tässä hetkessä ja keskittyä siihen hyvään, mitä on juuri tässä hetkessä. Eilinen on mennyt, huomista emme tiedä, joten parasta elää tässä ja nyt ❤
❤ Jennikatja
Edellinen postaus:Tämä sinun tulisi tietää kuiduista
Lue myös:
❤Miten selviydyin yöhulinoista?
❤Mitkä asiat ovat yllättäneet vauvavuodessa?
❤4kk synnytyksestä -keho tuntuu omalta
Comments
Post a Comment