Vauva ja pitkään jatkuneet huonosti nukutut yöt ovat yhtälö, jota pelkäsin kaikkein eniten raskausaikana. Kokemukseni yhden huonosti nukkuvan vauvan kanssa vain lisäsivät tätä pelkoa. En oikeasti tiedä kamalampaa tunnetta kuin se, että en saa nukkua. Tätä jatkuvasti alavirittynyttä olotilaa ei siis pysty kuvailla ennen kuin sen itse kokee.. Kuitenkin, tiedossa oli, että selviydyin siitä kerran, joten miksen siis nytkin? Tällä asenteella siis ajattelin pärjätä ennen vauvan syntymää ja miten kävi? Oikeassa olin. Selvisin. Taas. Mutta miten?
Ensin täytyy mainita, että ensimmäiset neljä kuukautta tyttö nukkui todella hyvin ja sikeästi. Ainut ongelma tässä ajanjaksossa oli vain se, että meidän piti herättää hänet syömään kolmen tunnin välein, koska hänen syntymäpaino oli niin alhainen. Voin sanoa, että tämä tuntui raskaalta. Sain vauvan, joka oli kuin oppikirjasta eli "nukkui ja söi" mutta silti minun piti laittaa yöllä kello soimaan kahden ja puolen tunnin välein! Tietenkin priorisoimme vauvan kasvun ja se kellohan soi minuutin tarkasti joka yö. Tätä meillä kesti noin 7 viikkoa. Onneksi mies auttoi, sillä olin itsekin sektion vuoksi toipilas ja tarvitsin aluksi enemmän lepoa kuin normaalisti olisin tarvinnut. Tämäkin on ehkä asia, johon vain sektion kokeneet pystyvät samaistumaan. Vaikka sektioita tehdään paljon, silti se on todella iso leikkaus naiselle ja toipuminen siitä ei aina ole itsestään selvää. Lisäksi äidin tulisi pystyä ottamaan "omaa aikaa" ja myös keskityttävä omaan lepoon. Minulla oli neuvolassa aivan ihana terveydenhoitaja, joka tästä asiasta meitä muistutteli ja yritinkin levätä mahdollisimman paljon. Loppujen lopuksi onneksi toivuin molemmista leikkauksista ilman minkäänlaisia komplikaatioita.
Tuosta seitsemästä viikosta noin viiteen kuukauteen asti yöt sujuivat pääasiassa hyvin. Kunnes koitti "5kk hulinat" ja taas mentiin tiheillä yöherätyksillä..Ja tätä jatkui M O N T A kuukautta. Tosin välissä oli ihan hyvinkin nukuttuja öitä, jolloin vauva nukahti maidon saamisen jälkeen uudestaan saman tien. Nämä yöt olivat pääsääntöisesti rauhallisia ja hiljaisia, mutta vaativat minut hereille ja näin unet olivat jollain tavalla katkonaisia miltei joka yö.
Tämän ajanjakson selvisin ajattelemalla viikonloppuja, jolloin sain jatkaa aamu-unia tunnin pari pidempään, kun mieheni heräsi lasten kanssa.
Nyt kun ajattelen kaikkia näitä öitä, niin ainut varma asia, mikä auttaa aina, on aika. Jossain vaiheessa se vauva nukkuu läpi yön. Käsillä oleva hetki on vain vaihe, josta selvitään. Niin ja onneksi on hormonit. Ainakin ensimmäiset 8 kuukautta, jos pystyy/haluaa imettää. Luojalle kiitos hormoneista, joiden avulla sammuin illalla ja yöllä kuin saunalyhty. Tässäkin asiassa luonto hoitaa 💗
Mites yöt menee tällä hetkellä? Parempaan suuntaan koko ajan! Yöimetykset saatiin lopetettua ja jäljellä on enää aamu viiden syötöt/herätykset. Mutta tämä ei haittaa, sillä sen avulla/sen jälkeen tyttö nukkuu vielä pari tuntia 👍 ja menen itsekin ajoissa nukkumaan, joten katkeamatonta unta tulee sellaiset kahdeksan tuntia.
Vaikka nyt nukutaan hyvin, tulevastahan ei voi tietää 😄 Mites teillä nukutaan?
💗 Jennikatja
Edellinen postaus: Mitkä asiat ovat yllättäneet vauvavuodessa
Lue myös:
Comments
Post a Comment