Hormoneihin liittyvät asiat ovat kovasti nyt pinnalla. Mielestäni se on hyvä juttu, sillä kaikki, mikä liittyy kehon kuunteluun ja kehotietoisuudesta tulemiseen on plussaa hyvinvoinnille. Kirjoitin neljä vuotta sitten yhdestä elämäni suurimmista hormonimyrskyistä täällä (Viimeinen hormonimyrsky:imetyksen lopettaminen)
Vähän tiesin silloin tulevasta eli se ei todellakaan ollut viimeinen suuri hormonimyrsky, vaikka niin kuvittelin. Tähän väliin tiedoksi, että ei, en ole tällä hetkellä raskaana :)
Imetyksen lopetuksen jälkeen kesti siis muutama vuosi melko normaalia oloa estrogeenin ja progesteronin virratessa tasaisesti kehossa (tietenkin kuukautiskierron mukaisten vaihteluiden mukaan). Kaikki oli siis hyvässä balanssissa. Kunnes premenopaussi alkoi lähestymään. Ja heti tähän kommentti siitä, miten kauhealle tuo sana kuullostaa! Mutta koen tehtäväkseni poistaa tätä negatiivista yhteyttä esivaihdevuosista ja jakaa oikeaa tietoa asiasta. Aluksi en siis tiennyt, mistä oli oikein kyse. Tuntui vain siltä, etten enää ollut oma itseni. Taustatietona voin kertoa, että en kyennyt asioita ymmärtämään ehkä siitäkin seikasta, koska elin jatkuvassa univajeessa. Siitä lisää täältä.
Tarinani meni seuraavasti:
“Heräsin eräänä aamuna ja huomasin,
että jotakin oli tapahtunut kehossani.
Se ei tuntunut enää omalta.
Iho oli kuivempi, silmät olivat turvoksissa
ja olo oli jostain syystä pöhöttynyt.
Myös housut olivat alkaneet puristamaan,
vaikka söin ja liikuin ihan samalla tavalla kuin ennen.
Havaitsin, että viime aikoina olin myös ollut
tavallista ärtyneempi kotona. Tiuskin lapsille
ja miehelle. Pienetkin asiat saivat minut raivon
partaalle, kuten tiskialtaaseen jätetyt likaiset astiat.
Kuukautiset olivat muuttuneet epäsäännölliseksi ja
kierto oli lyhentynyt viimeisten kuukausien aikana.
Yhtäkkiä sainkin kahdet kuukautiset kuukauden aikana!
Mitä ihmettä keholleni tapahtuu?
Nämähän olivatkin varoitusmerkkejä, jotka siinä
hetkessä ignoorasin ja painoin vain menemään
entistä lujempaa. Sanomattakin on selvää, että kaikkia
näitä oireita vain pahensi kiire, huono yöuni ja stressi.
Lopulta huomasin olevani aivan loppu työpäivien jälkeen.
Mietin, että tällaistako elämä tulisi tästä eteenpäin
olemaan? Kaukana oli muisto entisestä energisestä ja
sporttisesta minästä.”
Kuulostaako tarina yhtään tutulta?
Nämä olivatkin normaaleja naishormonimuutoksiin
liittyviä asioita, jotka aiheuttivat kehossani erilaisia oireita.
Näitä oireita pahensi eniten stressi ja kiire.
Siis tavallinen ruuhkavuosiarki huonoine yöunineen.
Omalla kohdalla huonot yöunet johtuivat taaperon
aiheuttamista jatkuvista yöheräilyistä.
Nämä asiat havaittuani aloin pikku hiljaa muuttamaan
omia ruokailutottumuksiani (tein pieniä viilauksia ja lisäsin pidemmän
yöpaaston)sekä paransin stressinhallintaa.
Lisäksi yöt hiljentyivät ja sain nukkumisrauhan.
Ja kuinka ollakaan, pian
tunsin taas olevani oma itseni ja sanoin turvotukselle heipat!
Uskon, että sinä pystyt myös omilla päivittäisillä
valinnoilla vaikuttamaan painonhallintaan ja saamaan elinvoimasi
takaisin, vaikka hormonaaliset muutokset jylläisivät kehossasi.
Liity alta maksuttomaan valmennukseen niin kerron sinulle lisää.
Alta voit katsoa myös videon tästä aiheesta:
Keho on uskomaton tarina, joka kirjoittaa itseään jatkuvasti uusiksi. Hormonimyrskyjen läpi kulkeminen muistuttaa meitä siitä, miten syvästi olemme sidoksissa omaan hyvinvointiimme. Olet kuin matkalla, jossa jokainen hetki opettaa kuuntelemaan itseämme hieman tarkemmin. Kiitos, että jaoit tämän rehellisen ja rohkaisevan tarinan – se muistuttaa meitä kaikkia omien voimavarojemme löytämisestä ja kehon viisauden kuuntelemisesta.
ReplyDeleteKiitos kommentistasi! Kyllä, tuntuu siltä, että nyt ollaan tärkeön asian äärellä!
ReplyDelete