Vuosi 2024 alkaa olla loppusuoralla, ja on aika pysähtyä miettimään, mitä kaikkea tämä vuosi toi tullessaan. Se oli täynnä mm. onnen hetkiä, oivalluksia ja unohtumattomia kokemuksia, mutta myös haasteita, jotka opettivat ja kasvattivat. Alkuvuosi: Opiskelua ja työn iloa Vuoden alku kului tiiviisti terveystieteiden opintojen ja työn merkeissä. Vaikka alkuvuosi ei ollut täynnä suuria tapahtumia, tein yhden tärkeän päätöksen: aloitin pitkään haaveilemani palautumisvalmentajaopinnot Villa Mandalassa. Tämä askel kohti syvempää ymmärrystä palautumisesta ja hyvinvoinnista on ollut yksi vuoden tärkeimmistä päätöksistä. Koulutus on ollut pitkä ja intensiivinen mutta se on ollut hyvin terapeuttista. Olemme ohjanneet toisillemme asiakkaille tarkoitettuja harjoituksia ja rentouneet Hengähdyshetkiä- sarjojen parissa. Näillä tunneilla keskitytään hermostoa rauhoittaviin liikkeisiin, hengitysharjoituksiin ja keskittymistekniikoihin, jotka auttavat kehoa rentoutumaan ja mieltä rauhoittumaan. ...

  Muutama viikko sitten meinasin pudota tuolilta, kun sain puhelun Warkauden Lehden toimittajalta! Hän halusi tehdä minusta ja yrityksestäni jutun paikallislehteen.  Mielestäni tästä  artikkelista tuli aivan loistava ja haluan tänään jakaa osan siitä kanssasi. "Varkautelainen Jenni Hämäläinen on luokanopettaja, hyvinvointivalmentaja ja terveyden edistämisen yliopisto-opiskelija, joka on oppinut ottamaan omaa aikaa kiireisessä elämänvaiheessa. -Mielummin päivän ateriarytmi kuntoon kuin ankaraa ruokamäärien punnitusta, hyvinvointivalmentaja Jenni opastaa valmennettaviaan. Siinä kiteytyy Hämäläisen valmennusmetodin ydin: tekemällä elämäntapoihin pieniä pysyviä muutoksia saa pysyvämpiä tuloksia kuin ihmedieteeillä. -Se opettaa myös kärsivällisyyttä, että tehdään pieniä valintoja, joiden tulokset näkyvät hitaasti. -Se on parasta palautetta, kun näkee muutoksen ihmisessä. Jotkut tuntuvat valmennuksen päättyessä aivan eri ihmisiltä kuin alussa, Hämäläinen pohtii. Lue:  Suvi...

Tämä kevät on ollut outo. Olosuhteiden pakosta olen joutunut myöntämään itselleni, että aina ei jaksa, eikä tarvitsekaan. Ennen tätä outoa aikaa kaikki oli hallinnassani ja vauva-arki sujui hyvin. Suunnittelin omia, mukavia juttuja vauvan päiväuniajalle ja nautin tästä suuresti: vaikka olin pienen vauvan äiti, jäi minulle myös aikaa toteuttaa itseäni. Kunnes kaikki muuttuikin ja esikoisen opetus jäi vastuulleni. Samalla olin jo ehtinyt aikatauluttaa muutaman oman projektin, joten jouduin "taistelemaan" oman riittämättömyyden kanssa. Siihen saakka, kunnes tajusin, että en pysty tähän kaikkeen. Tämän seurauksena keskityin vain olennaiseen. Laskin rimaa kotiopetuksessa ja tein vain välttämättömimmät hommat. Annoin itselleni aikaa hengähtää ja siirsin omat projektit rauhallisiin hetkiin kun miehellä oli vetovastuu lapsista. Nyt kun olen hidastanut tahtia, tuntuu, että on helpompi hengittää ja vain olla. En halua viettää vauvavuotta usvassa sukeltaen vaan nauttia myös täs...

Ravitsemustiede on todella kiinnostava ala. Se on vielä melko nuori tieteenala ja siksi se kehittyy koko ajan huimaa vauhtia. Uusia tutkimuksia julkaistaan paljon ja tietenkin kaikkein "media seksikkäimmät" tulokset saavat mediassa jalansijaa. Tässä piilee vaara, sillä mediassa on esillä myös paljon tutkimuksia ja väitteitä, jotka eivät perustu oikeanlaiseen tieteeseen tai faktoihin. Lisäksi, jos näiden "tutkimustulosten" taustavaikuttajana on vielä arvostettuna pidetty julkisuuden henkilö, saatetaan yskilön mielipide nostaa ainoaksi totuudeksi. Vielä huolestuttavampaa on se, jos näitä yksittäisiä väärään faktaan perustuvia tutkimustuloksia rinnastetaan samanarvoiseksi satojen eriävien tutkimusten kanssa. Oma peruskoulutukseni on onneksi opettanut paljonkin lähdekriittisyyttä, mutta entäs valtaosa väestöstä, jotka eivät ole tottuneet arvioimaan ja suhtautumaan kriittisesti tutkimustuloksiin? Nykyään myös ihmisten ravitsemustietoisuus ja kiinnostus omaa ravits...